Castle - Luku 1 & esittely

Aloitin kirjoittamaan novellia nimeltä Castle - ongelmanuorien kohtaamispaikka. Ennen kuin laitan novellin ensimmäisen luvun tähän, kirjoitan pientä taustatietoa novellista. (:


Esittely
Novelli kertoo 16-vuotiaasta Lucy nimisesta tytöstä. Hänet on leimattu ongelmanuoreksi. Lucyn vanhemmat ovat täysin hukassa tytön kanssa. Niinpä hänet päätetään lähettää Castle nimiseen linnaan leirille, jossa ongelmanuoret kohtaavat. Leiri järjestetään kerran vuodessa kesäaikaan ja tavoitteena on saada nuoret käyttäytymään paremmin, vai onko asia näin? Leirille valitetaan hakijoista kymmenen nuorta, viisi tyttöä ja viisi poikaa. Iältään he ovat 15-18 vuotiaita. Mitä linnassa sitten tapahtuukaan, se on täysi arvoitus.


LUKU 1

   Ongelmanuori. Se oli minulle täysin tuntematon sana. Ihmiset kutsuvat minua ongelmanuoreksi, vaikka kaikki tämä oli vain luonnettani. Itse en koe tehneeni mitään väärää. Nyt minua oli rankaistu tekemisistäni. Minut oli valittu leirille Castleen.

   Kuulin tasaisen moottorin äänen, kyytini tuli. Kurkistin ulos ikkunasta ja näin hiilenmustan auton pihassamme. Tummenettujen ikkunoiden takaa näkyi mustiin pukeutunut hahmo, auton kuljettaja. Hän avasi oven ja nousi ylös penkiltä. Mies on kalju ja hänellä oli päässään aurinkolasit, vaikka sää oli pilvinen. Hänestä tuli mieleen agentti.

   Otin mustan niiteillä koristellun laukkuni lattialta ja menin eteiseen. Potkaisin mustat skeittikengät jalkoihini ja  avasin oven. En päässyt enää karkuun. En vaivautunut sanomaan mitään vanhemmilleni, vaikka he olivat kotona. Olin heille niin vihainen, miten he kehtasivat tehdä tämän, lähettää minut Castleen, ongelmanuorien kohtaamispaikkaan.

   Pamautin oven kiinni perässäni ja kävelin autolle. Mies nyökkäsi minulle tervehdykseksi ja otti laukkuni. Minä menin istumaan takapenkille ja aloin kuuntelemaan musiikkia...

   Matka oli kulunut nopeasti. Aloimme lähestyä jo linnaa. Maisemat alkoivat muuutua. Ympärillä näkyi korkeita vuoria ja kallioita, synkkiä metsiä talojen takana ja aivan tien vieressä, voimakkaasti aaltoileva meri. Koko ilma oli sumuinen ja harmaa. Aaltojen kohina oli niin voimakas, että se kuului selvästi myös autoon. Pelkäsin tuota synkkää ja voimakasta merta, vaikka usein en pelkää mitään.

    Metsän takaa alkoi pilkottaa linnan harmaa torni. Kurottauduin vaistomaisesti eteenpäin, sillä halusin nähdä missä tulevat viikot asuisin. Autoa ohjaava mies käänsi päänsä minua kohti. Hän ei selvästi pitänyt siitä, että roikuin toisessa penkissä. No, itseppähän oli tähän tehtävään suostunut.
   Autoi kääntyi suuren metallisen portin eteen. Portin päällä oli kookas lohikäärmepatsas. Mies otti radiopuhelimen taskustaan ja puhui jollekkin, ilmeisesti porttien avaajalle, koska portit alkoivat aueta hitaasti naristen. Kuljettaja painoi kaasua. Portti sulkeutui takanamme. Katsoin haikein mielin vapauteen. Täältä en pääsisi pois ennen leirin päättymistä sillä linnan pihapiiriä reunusti useita metrejä korkea muuri.

   Auto ajettiin aivan linnan rappusten eteen. Nousin ulos autosta ja ihailin kaunista pihaa. Puutarhassa oli kaunis suihkulähde ja pensasaidat olivat juuri leikattu muotoonsa. Yksi puutarhanhoitajakin näytti kastelevan kukkia kauenpana. Kuitenkin kaikesta kauneudesta huomioni kiinnittyi lohikäärmepatsaaseen. Se oli samanlainen, kuin portin päällä. Sillä oli pienet silmät, joissa oli tappava katse. Käänsin nopeasti katseeni pois patsaasta ja lähdin kävelemään kohti linnan ovia. Matkani katkesi kuitenkin pian. Hieman hössöttävä vanhempi rouva tuli luokseni ja tarjoutui viemään laukkuni tulevaan huoneeseeni. Nyökkäsin päälläni kohti auton takaluukkua, missä laukkuni oli. Rouva otti laukkuni ja kertoi, että minun pitäisi mennä puutarhaan odottamaan muita.
   Lähdin kiltisti puutarhaa kohti. Ilma oli viileä ja repaleisten farkkujeni kanssa oli hieman viileä. Lisäsin vauhtia kävelyyni, jos vaikka tulisi lämmin. Kävellessäni aloin miettiä muita leiriläisiä. Heitä tulisi vielä yhdeksän. Toivottavasti joku heistä olisi edes mukava. 

   Lopulta saavuin oikeannäköiseen paikkaan. Suihkulähteen viereisellä aukiolla oli suuri pöytä. Sen ympärillä oli yksitoista tuolia. Viisi kummallakin sivulla ja yksi pöydän päässä. Pöydällä oli myös nimilappuja jokaisen tuolin kohdalla. Pöydän päässä istui keski-ikäinen nainen, jolla oli kasa lappuja edessään. Hänen seuranaan oli kolme tyttöä ja kaksi poikaa.
   Kävelin heiden luokseen pöydän viereen. Pöydän päässä istuva nainen kohotti katseensa.
- Lucy Wayward ?
Sehän oli minun nimeni.
- Kyllä, olen Lucy, vastasin naiselle, joka esitteli itsensä Brendaksi ja leirin ohjaajaksi.
- Istu oman nimesi kohdalle, Brenda sanoi hiukan hymyillen ja käänsi katseensa paperinippuun ja alkoi tehdä merkintöjä.
   Nimeni oli kirjoitettu lapulle aivan pöydän toiseen päähän reunapaikalle. Istuin tuoliin. Minua vastapäätä istui mustahiuksinen poika. Hänellä oli muutamia lävistyksiä kasvoissaan - kuten minullakin - ja löysät repaleiset farkut jalassaan sekä musta T-paita. Pojan kasvoilla oli kyllästynyt ilme. Mahtoiko hänelläkin olla sama kohtalo kuin minulla ?

   Pöytä alkoi täyttyä muista leiriläisistä. Brenda oli tehnyt ahkerasti merkintöjä papereihinsa. Nyt hän nosti katseensa meihin ja alkoi puhua.
- Nyt taitaa kaikki olla paikalla, hän aloitti ja katsoi jokaista vuorotellen silmiin. Osa käänsi katseensa heti pois.
- Aloitetaanpa sitten heti aluksi esittelykierroksella, Brenda tokaisi ja osoitti ensin minua.
- Mmm.. Olen Lucy ja olen 16-vuotias, sanoin kuuluvalla ja käheällä äänelläni muille. Brenda nyökkäsi.
- Kertoisitko kuitenkin myös siitä, miksi olet täällä, Brenda käski. Huokaisin syvään.
- En, tokaisin. Kyllähän Brendan pitäisi tietää, miksi olen täällä. Ja näille muille asia ei edes kuulu.
- Selvä, Brenda sanoi ja osoitti seuraavaksi minua vastapäätä istuvaa poikaa.
- Mike, 18 vuotta, poika tokaisi yksitoikkoisesti. Brenda nyökkäsi jälleen ja osoitti seuraavaa. En kiinnittänyt huomiota muiden esittelyihin, kuulin vain sieltä täältä nimiä kuten Jennifer ja Adam. Koko esittelykierroksen ajan vilkuilin vähän välillä Mikeä. Hän oli salaperäinen ja se kiehtoi minua.

   Kun esittelykierros oli käyty läpi, Brenda alkoi luetella sääntöjä.
- Puhelimet kerätään teiltä pois, päihdyttävät aineet takavarikoidaan, hiljaisuus alkaa kello 22.00...
Muut säännöt menivätkin sitten minulta ohi. Muut nuoret alkoivat kaivaa vastahakoisesti puhelimia taskuistaan. Osa heistä heitti myös tupakka-askin pöydälle. Heitin myös oman puhelimeni pöydälle.
- No niin, sitten katsotaan huoneet ja huonetoverit, Brenda sanoi ja alkoi kertoa huoneita: - Huoneen yksi saavat Lucy ja Jennifer.
   Hain katsellani Jennifer nimellä koristellun lapun. Lapun takana istui punahiuksinen tyttö, jolla oli korvassaan venytys. Hänen kasvoillaan oli närkästynyt ilme.
- Huoneen kaksi saavat Mike ja Adam, Brenda jatkoi.
   Tämän tiedon pistin mieleeni...

   Kun huoneet oli jaettu, meidät johdatettiin linnan käytävään, missä oli ovet huoneisiin. Laukkumme oli jo viety niihin. Nyt saimme rauhassa tutustua ympäristöön. Aloin purkaa laukkuani vaatekaappiin. Jenniferiä ei näkynyt missään. Hän oli ilmeisesti mennyt tutustumaan jo muihin.
   Kun olin saanut laukun purettua, kuulin koputusta huoneen ovelta. Avasin oven.
- Lucy, tule. Minulla on asiaa, Mike sanoi heilauttaen mustat hiuksensa sivuun.



// Kiitos, jos jaksaisit raapustaa vielä jonkin kommentin novellin ensimmäisestä luvusta ! (: