Metsätietä ei ollut helppo juosta. Se oli kivinen ja täynnä juuria. Meinasin kaatua muutamasti, mutta sinnittelin edelleen. Keräsin samalla rohkeutta tulevaan varten, vaikka pelko vihloi sisälläni. Nyt jos koskaan olisin kaivannut Miken rohkaisevia ja kannustavia sanoja.
Kuulin sen taas. Pojan tuskaisen huudon. Tällä kertaa aivan läheltäni. Pysähdyin ja kuuntelin tarkemmin samalla tähyten ympäristöä. Mitään epäilyttävää ei näkynyt vieläkään. Aloin huolestua. Mike! Missä hän on? Huusin itselleni ajatuksissani. Koita nyt löytää se poika. Mieleni alkoi tehdä tepposia. En nähnyt enää ympärilleni. Kauhu sumensi mieleni ja ajattelukykyni.
Ravistin päätäni. Halusin karkottaa kaikki kauhukuvat mielestäni. Räpsäytin silmiäni muutaman kerran, jotta saisin näkökenttäni taas selväksi. Äkillinen huuto yläpuoleltani havahdutti minut. Katsoin ylös, en nähnyt mitään tai ketään. Huuto jatkui. Tarkensin katseeni ja sitten näin sen. Kaijutin. Suoraan yläpuolellani puuhun kiinnitettynä. Nyt tiesin, että olin kävellyt suoraan ansaan.
- Kappas, Lucy. Mukava nähdä sinutkin. Mitäs pidit jekustani? Taisi mennä ihan täydestä, sanoi viiksekäs mies, joka tuli puun takaa nauraen omahyväisesti. Muljautin vain miehelle silmiäni.
- Missä Mike on? huusin miehelle, joka jatkoi nauruaan, mikä kuullosti ihan siltä, että hän olisi tukehtumaisillaan.
- No no, eipäs mennä asioiden edelle tyttöseni, mies sanoi ja jatkoi vakavana: - Haluan, että sinä suoritat ensin pari juttua. Sitten voidaan miettiä sitä, jos vaikka kertoisin nuoren miehen olinpaikan.
- En suostu mihinkään! huusin jo raivon partaalla.
- Valitettavasti sinun mielipidettäsi ei kysytä, mies sanoi ja tarrasi käteeni.
- Mitä sä luulet tekeväsi? karjuin samalla kun yritin rimpuilla pois miehen otteesta.
- Teen vain sen, mikä oli tarkoituskin, mies murahteli ja tiukensi otettaan.
- Päästä irti senkin hullu! huusin, vaikka tiesin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia isoa miestä vastaan.
- Tottele nyt kiltisti niin voin säästää henkesi, mies sanoi ja tehostaakseen sanojaan hän otti takkinsa taskusta mustan pistoolin. Värähdin kauhusta.
- No niin, hyvä tyttö. Mennään suorittamaan velvollisuutesi.
Kävelin kiltisti miehen otteessa. Tärisin vieläkin pelosta. Mitä hän haluaa tehdä minulle? Onko tämä juuri sitä, mistä Mike halusi minua varoittaa? Kyllä, tämä oli juuri sitä. Vilkaisin asetta miehe kädessä. Toivottavasti se ei ollut osana tulevia tapahtumia.
Tunsin, kuinka olin vajoamassa tiedottomaan tilaan. Pelkäsin niin paljon. Silmäni alkoivat sulkeutua itsestään. Halusin pois täältä ja helpoin tapa näytti olevan tämä, tiedottomaksi vaipuminen. Äkillinen huuto havahdutti minut takaisin todellisuuteen.
- Seis, päästä irti Lucysta! huutaja oli Mike. Hän oli tullut pelastamaan minut.
______
Pahoittelut, että jatkossa kesti taas näin kauan. Olen tässä nyt kirjoitellut toista novellia, jonka sain tehtäväkseni kirjoittaa.
Mutta eiköhän tämä novelli tästä ala taas pikku hiljaa heräilemään. :)
